Lauantaina 30.10. klo 12:30 - 13:00 @ Helsingin kirjamessut.
keskiviikko 13. lokakuuta 2010
Sintti Silmusuu Helsingin Kirjamessuilla
keskiviikko 8. syyskuuta 2010
Kiitos Tampere!
Sintti Silmusuun keikka Tampereen Telakan Poppimonsterit-tapahtumassa 4.9.2010 oli tunnelmallinen ja ainakin esiintyjien mielestä oikein onnistunut.
torstai 26. elokuuta 2010
Sintti Silmusuu Monsters of Popissa
Lauantaina 4.9. klo 12.30-15.00 @ Telakka, Tampere
Tänä vuonna Monsters of Pop laajentaa tarjontaansa myös pienille ihmisille kiinnostavaksi. Telakan lavalle nousevat Sintti Silmusuun lisäksi joensuulainen Varatiikerit-duo. Esitysten välillä voi seikkailla etnomusikologisen osuuskunta UULUn järjestämällä soitinradalla, jonka eri pisteissä voi pieninkin festarivieras tutustua erilaisten instrumenttien saloihin ammattitaitoisella opastuksella. POPPIMONSTERIT -lastentapahtumaan on kaikille ilmainen sisäänpääsy.
Monsters of Pop
maanantai 19. heinäkuuta 2010
Sintti Silmusuu Kainuun Sanomissa
Toimittaja Eija-Riitta Airo-Karttusen arvio Sintti Silmusuu -kirjasta ja levystä Kainuun Sanomissa 30.6.2010 .
tiistai 15. kesäkuuta 2010
Sintti Silmusuu Flow-festivaaleilla
Sintti Silmusuu esiintyy Flow-festivaaleilla sunnuntaina 15.8.2010. Tervetuloa kaikki lapset ja lapsenmieliset!
keskiviikko 19. toukokuuta 2010
Sintti Silmusuu -levyn sanoitukset
Sanat © Ilja Karsikas ja Sanna Karlström, 2010
Minun metsäni
(Karsikas)
Metsä ympäröi mun pienen kotini
se pelastaa mun päivän harmaankin
kun sille laulan, se laulaa takaisin
mutta paljon mua kauniimmin
Kun menen nukkumaan
se hyvää yötä toivottaa
jos joskus harmittaa
metsä kyllä lohduttaa
Metsä tietää kaikki paikat salaiset
Piilot ja onkalot maan alaiset
Metsä puron suulla mulle pulputtaa
niin se juttujansa aina juoruaa
Koivun lehdet supattaa
leppä mulle huiskuttaa
”Tule käymään täällä taas
jo heti huomenna.”
Aikaisin aamulla
metsä minut herättää
sirityksin, kuiskauksin
kertoo, mikä on päivän sää.
Kun menen nukkumaan,
metsä mulle laulaa taas
Se jatkaa tarinaa,
kunnes kanssain nukahtaa.
Uusi tupa
(Karsikas)
Siiliperhe muutti alkusyksystä
pieneen mökkiimme lehtipesästä
jonka katto oli tehty heinistä
ja madot söivät sieniä seinistä
Uusi tupa siis tarvitaan
ennen kuin lumi peittää maan
Vasaroidaan ja sahataan
kunnes harja nostetaan
höylätään ja hakataan, kunnes täysin uuvutaan
Ensin etsitään paikka suotuisa
Mäen laelta, metsän reunasta
kallioilta tai rannalta
mistä vaan, missä aurinko paistaa meille aina
Ei me muuteta risumajaan tikkuiseen
onhan meitä nyt kaksi
Ei veli mahdu sisään vajaan pikkuiseen,
jos Sintti kasvaa suuremmaksi
Uusi tupa siis tarvitaan
ennen kuin lumi peittää maan
Vasaroidaan ja sahataan
kunnes harja nostetaan
höylätään ja hakataan, kunnes täysin uuvutaan
Jo lehti kellastuu ja putoaa
muuttuu metsä puolukoista punaiseksi
Illat viilenee, yöt pitenee
Pian pitää olla valmis talviunille
Uusi tupa siis tarvitaan
ennen kuin lumi peittää maan
Vasaroidaan ja sahataan
kunnes maljat nostetaan
höylätään ja lakataan,
kunnes päästään uuteen taloon nukkumaan
Vasaroidaan ja sahataan
kunnes harja nostetaan
höylätään ja hakataan, kunnes täysin uuvutaan
Isoveljen hölkkä
(Karsikas)
Juoksen lujaa metsätiellä
Isoveli on jo siellä
Oottaa mua polun päässä
Juoksen lujempaa
Huutaa: Tule katsomaan!
Löysin jotain ihanaa
Siellä pieni perhonen
Nyt avaa siipiään
Isoveli on niin vahva
Että kääntyy joka kahva
Mikään ei voi meitä estää
Eikä pidättää
Kun hiiviskeltiin pusikoissa
Luulin, että vainusin jäljet tiikerin
Vaan polku muurahaistenhan
haisi niin kuin makrilli
se nenää kutitti
Juoksen lujaa metsätiellä
Isoveli on jo siellä
Oottaa mua mäen päällä
Juoksen lujempaa
Huutaa: Tule katsomaan!
Löysin jotain kamalaa
Siellä iso hirven läjä
Saa mut nauramaan
Juoksen lujaa metsätiellä
Isoveli on jo siellä
Oottaa mua polun päässä
Juoksen lujempaa
Isoveli pitää huolta
Aina pienen veljen puolta
Kun en juosta jaksa enää,
pääsen syliin lepäämään
Eleonoora
(Karsikas)
Eleonoora lentää ja kiertää maailmaa
Se nähdään aina siellä, missä apua tarvitaan
Pieni poika, joka eilen pallon kadotti
Sen tänään saa takaisin
Mehiläisen väsyneen hän kotiin opasti
Kilpikonnan matkaa viikko sitten joudutti
Maharadjan tyttären hän kerran paransi
Ja lahjaks’ sai palatsin
On Eleonoora paikalla aina
Jos jossain keijukaista tarvitaan
On Eleonooralla mukana taika,
Jolla se saa lapset nauramaan
Eleonoora tuntee kaikki meret vuoretkin
Tietää kaikki kukat, vieraat linnut, kalatkin
Hän kerran matkoillaan näki mustan tulppaanin
Ja raidattoman tiikerin
Alpit, Sumuvuoret, Tyynenmeren atollit
Muistaa Eleonooran ihmeteotkin
Hän kerran laulullaan lumos valaan valkoisen
Ja perhosen talon kokoisen
On Eleonoora paikalla aina
Jos jossain keijukaista tarvitaan
On Eleonooralla mukana taika,
Jolla se saa linnut tanssimaan
Eleonoora lentää ja kiertää maailmaa
Pääskysien kanssa Afrikasta Aasiaan
Texasista Tongaan ja Peräpohjolaan
Ja minne vaan, jos tarvitaan
On Eleonoora paikalla aina
Jos jossain keijukaista tarvitaan
On Eleonooralla mukana taika,
Jolla se saa puutkin kasvamaan
On Eleonoora paikalla aina
Jos jossain keijukaista tarvitaan
On Eleonooralla mukana taika,
Jolla se saa karhut laulamaan
Aamun kaupunki
(Karsikas)
Kaupunkiin mä saavun
läpi portin kultaisen
Ali tuhansien kaarien,
viertä muurien
Kaupunki hiljalleen heräilee
ikkunoista aurinko häikäisee
On torilla jo hulinaa kuin basaarissa
ja ihmeellisempää kuin unissa
Punaista ja violettia hameenhelmaa
räikeää sinistä kangasta
Turkoosia lasia ja kummallinen rasia
kalojakin on lasikulhoissa
Yksi ostaa mitä vaan,
toinen myy aivan samaa
kolmas harhailee,
neljäs tietä kyselee
Yksi villasukat parsii
toinen niitä kuluttaa
kolmas paitaa ompelee
neljäs sitä himoitsee
Yksi valokuvaa Pentin
toinen kuvaa talentin
kolmas lehteen kirjoittaa,
kun neljäs puhui potaskaa
Yksi nurmikkoa leikkaa
toinen heittää kuperkeikkaa
kolmas lautasia täyttää
neljäs niitä tyhjentää
Yksi julistetta liimaa
toinen kysyy pitkää siimaa
kolmas presidentin maalaa
neljäs maata hallitsee
”Kai kaupungissa tässä yhä rauha vallitsee”
miettii poliisi, kun yksin
torin laitaa astelee
Vaan kohti iltaa värit vähenee
väki koteihinsa rientää
jään yksin yksikseen
Kunnes jostain pyrähtää
siihen pieni lintunen
ja kutsuu mukaansa
juhliin keijujen
Discokeijut
(Karsikas)
Tällaisissa juhlissa elää koko talo
Jokaisessa nurkassa sykkii neonvalo
Vilkkuu strobo, heiluu popo, peilipalllo hipattaa
savukone rutisee ja puntit vipattaa
Voi kuinka mukavaa onkaan tanssia
kun tulee kuuma, otetaan taas mehua
Juhlissa keijujen
laulu raikaa, se on taikaa
juhlissa keijujen tanssitaan vaan
Juhlissa keijujen
laulu raikaa, se on taikaa
juhlissa keijujen aamuun jatketaan
On kultakurkkuja, hillosilmiä, timanttihampaita
Dollarihymyjä, silkkisiipiä, hopeahapsia
Vaan missä onkaan ystävä, jota tulit etsimään
Näissä valoissa hän joukkoon häviää
Juhlissa keijujen
laulu raikaa, se on taikaa
juhlissa keijujen tanssitaan vaan
Juhlissa keijujen
laulu raikaa, se on taikaa
juhlissa keijujen aamuun jatketaan
Oli mahtavaa päästä tanssimaan
mutta pian nämä ovet jälleen suljetaan
löytyi uusi ystävä, “hyvää yötä”, halataan
vähän naurattaa, tätä vielä muistellaan
Kun tullaan ulkoilmaan, vihdoin tajutaan
tänne emme pääse ehkä koskaan uudestaan
Juhlissa keijujen
laulu raikaa, se on taikaa
juhlissa keijujen tanssitaan vaan
Juhlissa keijujen
laulu raikaa, se on taikaa
juhlissa keijujen aamuun jatketaan
Kulkurin laulu
(Karsikas)
Kapeita kujia tallustan
sain seurakseni kulkukissan naukuvan
Miksi tahdoin sankariksi
eihän Sintistä ole edes ujoksi kulkuriksi
Toiveeni on, että pääsisin omaan sänkyyn
Toinen toiveeni on, että saisin purkin hilloa
Vadelmahilloa!
Kolmas toiveeni on, että joku vähän silittäisi mua
Neljäs toiveeni on kai mahdoton
Voi mistä löytäisin mä sen
keijukaisen, joka lupas mulle aamun iloisen
Juoksin täysin mäntyä päin
kun ihanasta elämästä päivisin unia näin
Toiveeni on, että pääsisin omaan sänkyyn
Toinen toiveeni on, että saisin purkin hilloa
Mansikkahilloa!
Kolmas toiveeni on, että joku vähän silittäisi mua
Neljäs toiveeni on kai mahdoton
Kaikki varjot pitenee
ilta saapuu enkä tiedä yhtään minne meen
Mutten ole onneton
roskapöntöstä mulle hymyilee rotta hampaaton
Yksi toiveeni on, että pääsisin omaan sänkyyn
Toinen toiveeni on, että saisin purkin hilloa
Puolukkahilloa!
Kolmas toiveeni on, että joku vähän silittäisi mua
Neljäs toiveeni on kai toivoton
Puolukkahilloa!
Mustikkahilloa!
Mansikkahilloa!
Mitä uni on?
(Karlström & Karsikas)
Mitä uni on, jos se ei olekaan totta?
Mitä tosi on, unta unetonta?
Jos en saisi uneksia, en voisi kuvitella
Kai silmäluomen alla ois vain mustaa mustalla
Mustat leikit pimeässä
Pihan mustat puut
Musta laulu korpin suusta
Musta täysikuu
Hiukan pelkään sitä, että taivaskin ois musta
Kielikin jos tummenee, en kilju riemusta
Jos ilman unelmia joku kulkee täällä
luulen, että surullinen on joka säällä
Mustat leikit pimeässä
Pihan mustat puut
Musta laulu korpin suusta
Musta täysikuu
Mustat leikit pimeässä
Pihan mustat puut
Musta laulu korpin suusta
Musta täysikuu
En tahdo sellaista
Tahdon käyttää mun mielikuvitusta
En tahdo sellaista
Kaipaan sateenkaari-ilotulitusta
En tahdo sellaista
Tahdon käyttää mun lempihuvitusta
Ei mitään rajoitusta
Tahdon unta nähdä susta
Kauhukaupunki
(Karlström & Karsikas)
Savupiippulohikäärme
syöksee savua
Sikajunan pilli
Minun metsäni
(Karsikas)
Metsä ympäröi mun pienen kotini
se pelastaa mun päivän harmaankin
kun sille laulan, se laulaa takaisin
mutta paljon mua kauniimmin
Kun menen nukkumaan
se hyvää yötä toivottaa
jos joskus harmittaa
metsä kyllä lohduttaa
Metsä tietää kaikki paikat salaiset
Piilot ja onkalot maan alaiset
Metsä puron suulla mulle pulputtaa
niin se juttujansa aina juoruaa
Koivun lehdet supattaa
leppä mulle huiskuttaa
”Tule käymään täällä taas
jo heti huomenna.”
Aikaisin aamulla
metsä minut herättää
sirityksin, kuiskauksin
kertoo, mikä on päivän sää.
Kun menen nukkumaan,
metsä mulle laulaa taas
Se jatkaa tarinaa,
kunnes kanssain nukahtaa.
Uusi tupa
(Karsikas)
Siiliperhe muutti alkusyksystä
pieneen mökkiimme lehtipesästä
jonka katto oli tehty heinistä
ja madot söivät sieniä seinistä
Uusi tupa siis tarvitaan
ennen kuin lumi peittää maan
Vasaroidaan ja sahataan
kunnes harja nostetaan
höylätään ja hakataan, kunnes täysin uuvutaan
Ensin etsitään paikka suotuisa
Mäen laelta, metsän reunasta
kallioilta tai rannalta
mistä vaan, missä aurinko paistaa meille aina
Ei me muuteta risumajaan tikkuiseen
onhan meitä nyt kaksi
Ei veli mahdu sisään vajaan pikkuiseen,
jos Sintti kasvaa suuremmaksi
Uusi tupa siis tarvitaan
ennen kuin lumi peittää maan
Vasaroidaan ja sahataan
kunnes harja nostetaan
höylätään ja hakataan, kunnes täysin uuvutaan
Jo lehti kellastuu ja putoaa
muuttuu metsä puolukoista punaiseksi
Illat viilenee, yöt pitenee
Pian pitää olla valmis talviunille
Uusi tupa siis tarvitaan
ennen kuin lumi peittää maan
Vasaroidaan ja sahataan
kunnes maljat nostetaan
höylätään ja lakataan,
kunnes päästään uuteen taloon nukkumaan
Vasaroidaan ja sahataan
kunnes harja nostetaan
höylätään ja hakataan, kunnes täysin uuvutaan
Isoveljen hölkkä
(Karsikas)
Juoksen lujaa metsätiellä
Isoveli on jo siellä
Oottaa mua polun päässä
Juoksen lujempaa
Huutaa: Tule katsomaan!
Löysin jotain ihanaa
Siellä pieni perhonen
Nyt avaa siipiään
Isoveli on niin vahva
Että kääntyy joka kahva
Mikään ei voi meitä estää
Eikä pidättää
Kun hiiviskeltiin pusikoissa
Luulin, että vainusin jäljet tiikerin
Vaan polku muurahaistenhan
haisi niin kuin makrilli
se nenää kutitti
Juoksen lujaa metsätiellä
Isoveli on jo siellä
Oottaa mua mäen päällä
Juoksen lujempaa
Huutaa: Tule katsomaan!
Löysin jotain kamalaa
Siellä iso hirven läjä
Saa mut nauramaan
Juoksen lujaa metsätiellä
Isoveli on jo siellä
Oottaa mua polun päässä
Juoksen lujempaa
Isoveli pitää huolta
Aina pienen veljen puolta
Kun en juosta jaksa enää,
pääsen syliin lepäämään
Eleonoora
(Karsikas)
Eleonoora lentää ja kiertää maailmaa
Se nähdään aina siellä, missä apua tarvitaan
Pieni poika, joka eilen pallon kadotti
Sen tänään saa takaisin
Mehiläisen väsyneen hän kotiin opasti
Kilpikonnan matkaa viikko sitten joudutti
Maharadjan tyttären hän kerran paransi
Ja lahjaks’ sai palatsin
On Eleonoora paikalla aina
Jos jossain keijukaista tarvitaan
On Eleonooralla mukana taika,
Jolla se saa lapset nauramaan
Eleonoora tuntee kaikki meret vuoretkin
Tietää kaikki kukat, vieraat linnut, kalatkin
Hän kerran matkoillaan näki mustan tulppaanin
Ja raidattoman tiikerin
Alpit, Sumuvuoret, Tyynenmeren atollit
Muistaa Eleonooran ihmeteotkin
Hän kerran laulullaan lumos valaan valkoisen
Ja perhosen talon kokoisen
On Eleonoora paikalla aina
Jos jossain keijukaista tarvitaan
On Eleonooralla mukana taika,
Jolla se saa linnut tanssimaan
Eleonoora lentää ja kiertää maailmaa
Pääskysien kanssa Afrikasta Aasiaan
Texasista Tongaan ja Peräpohjolaan
Ja minne vaan, jos tarvitaan
On Eleonoora paikalla aina
Jos jossain keijukaista tarvitaan
On Eleonooralla mukana taika,
Jolla se saa puutkin kasvamaan
On Eleonoora paikalla aina
Jos jossain keijukaista tarvitaan
On Eleonooralla mukana taika,
Jolla se saa karhut laulamaan
Aamun kaupunki
(Karsikas)
Kaupunkiin mä saavun
läpi portin kultaisen
Ali tuhansien kaarien,
viertä muurien
Kaupunki hiljalleen heräilee
ikkunoista aurinko häikäisee
On torilla jo hulinaa kuin basaarissa
ja ihmeellisempää kuin unissa
Punaista ja violettia hameenhelmaa
räikeää sinistä kangasta
Turkoosia lasia ja kummallinen rasia
kalojakin on lasikulhoissa
Yksi ostaa mitä vaan,
toinen myy aivan samaa
kolmas harhailee,
neljäs tietä kyselee
Yksi villasukat parsii
toinen niitä kuluttaa
kolmas paitaa ompelee
neljäs sitä himoitsee
Yksi valokuvaa Pentin
toinen kuvaa talentin
kolmas lehteen kirjoittaa,
kun neljäs puhui potaskaa
Yksi nurmikkoa leikkaa
toinen heittää kuperkeikkaa
kolmas lautasia täyttää
neljäs niitä tyhjentää
Yksi julistetta liimaa
toinen kysyy pitkää siimaa
kolmas presidentin maalaa
neljäs maata hallitsee
”Kai kaupungissa tässä yhä rauha vallitsee”
miettii poliisi, kun yksin
torin laitaa astelee
Vaan kohti iltaa värit vähenee
väki koteihinsa rientää
jään yksin yksikseen
Kunnes jostain pyrähtää
siihen pieni lintunen
ja kutsuu mukaansa
juhliin keijujen
Discokeijut
(Karsikas)
Tällaisissa juhlissa elää koko talo
Jokaisessa nurkassa sykkii neonvalo
Vilkkuu strobo, heiluu popo, peilipalllo hipattaa
savukone rutisee ja puntit vipattaa
Voi kuinka mukavaa onkaan tanssia
kun tulee kuuma, otetaan taas mehua
Juhlissa keijujen
laulu raikaa, se on taikaa
juhlissa keijujen tanssitaan vaan
Juhlissa keijujen
laulu raikaa, se on taikaa
juhlissa keijujen aamuun jatketaan
On kultakurkkuja, hillosilmiä, timanttihampaita
Dollarihymyjä, silkkisiipiä, hopeahapsia
Vaan missä onkaan ystävä, jota tulit etsimään
Näissä valoissa hän joukkoon häviää
Juhlissa keijujen
laulu raikaa, se on taikaa
juhlissa keijujen tanssitaan vaan
Juhlissa keijujen
laulu raikaa, se on taikaa
juhlissa keijujen aamuun jatketaan
Oli mahtavaa päästä tanssimaan
mutta pian nämä ovet jälleen suljetaan
löytyi uusi ystävä, “hyvää yötä”, halataan
vähän naurattaa, tätä vielä muistellaan
Kun tullaan ulkoilmaan, vihdoin tajutaan
tänne emme pääse ehkä koskaan uudestaan
Juhlissa keijujen
laulu raikaa, se on taikaa
juhlissa keijujen tanssitaan vaan
Juhlissa keijujen
laulu raikaa, se on taikaa
juhlissa keijujen aamuun jatketaan
Kulkurin laulu
(Karsikas)
Kapeita kujia tallustan
sain seurakseni kulkukissan naukuvan
Miksi tahdoin sankariksi
eihän Sintistä ole edes ujoksi kulkuriksi
Toiveeni on, että pääsisin omaan sänkyyn
Toinen toiveeni on, että saisin purkin hilloa
Vadelmahilloa!
Kolmas toiveeni on, että joku vähän silittäisi mua
Neljäs toiveeni on kai mahdoton
Voi mistä löytäisin mä sen
keijukaisen, joka lupas mulle aamun iloisen
Juoksin täysin mäntyä päin
kun ihanasta elämästä päivisin unia näin
Toiveeni on, että pääsisin omaan sänkyyn
Toinen toiveeni on, että saisin purkin hilloa
Mansikkahilloa!
Kolmas toiveeni on, että joku vähän silittäisi mua
Neljäs toiveeni on kai mahdoton
Kaikki varjot pitenee
ilta saapuu enkä tiedä yhtään minne meen
Mutten ole onneton
roskapöntöstä mulle hymyilee rotta hampaaton
Yksi toiveeni on, että pääsisin omaan sänkyyn
Toinen toiveeni on, että saisin purkin hilloa
Puolukkahilloa!
Kolmas toiveeni on, että joku vähän silittäisi mua
Neljäs toiveeni on kai toivoton
Puolukkahilloa!
Mustikkahilloa!
Mansikkahilloa!
Mitä uni on?
(Karlström & Karsikas)
Mitä uni on, jos se ei olekaan totta?
Mitä tosi on, unta unetonta?
Jos en saisi uneksia, en voisi kuvitella
Kai silmäluomen alla ois vain mustaa mustalla
Mustat leikit pimeässä
Pihan mustat puut
Musta laulu korpin suusta
Musta täysikuu
Hiukan pelkään sitä, että taivaskin ois musta
Kielikin jos tummenee, en kilju riemusta
Jos ilman unelmia joku kulkee täällä
luulen, että surullinen on joka säällä
Mustat leikit pimeässä
Pihan mustat puut
Musta laulu korpin suusta
Musta täysikuu
Mustat leikit pimeässä
Pihan mustat puut
Musta laulu korpin suusta
Musta täysikuu
En tahdo sellaista
Tahdon käyttää mun mielikuvitusta
En tahdo sellaista
Kaipaan sateenkaari-ilotulitusta
En tahdo sellaista
Tahdon käyttää mun lempihuvitusta
Ei mitään rajoitusta
Tahdon unta nähdä susta
Kauhukaupunki
(Karlström & Karsikas)
Savupiippulohikäärme
syöksee savua
Sikajunan pilli
huutaa yhtä tavua
Ikkunoiden lasisilmät
selän takana
Viemäreiden vesisuonet
tuolla alhaalla
Varjokuvahirviöitä
liikkuu kujilla
sata hammasta
on tiilimuurilla
Kun puuta puuksi luulin
se oli valetta
Sen kädet liikkuu, varsi taipuu
se tahtoo tarttua
Kummitusjunassakin olis hauskempaa
Täällä uskalla en edes aivastaa
Kun huvitusta etsin, ostin väärän piletin
Sen mielelläni vaihtaisin
Porttikongi kumahtelee
öistä melua
Roskiksetkin käyvät
kummaa keskustelua
Vaunu ajaa ohitseni
tuntosarvineen
Tuhat silmäparia
mua seurailee
Kummitusjunassakin olis hauskempaa
Täällä uskalla en edes aivastaa
Kun huvitusta etsin, ostin väärän piletin
Sen mielelläni vaihtaisin
Vatsa kurnii, mouruaa
Se ei ole harhaa
Kun kolikolla saan
vain mustaa hattaraa
Metsän syli
(Karlström & Karsikas)
Voi sinua Silmusuu.
Liian suureen kainalooni tuu.
On ikäväsi muisto vaan,
kun pääsi turkkiini voit upottaa.
Metsä ottaa meidät syliin, kantaa sammal,
kuusi suojansa antaa.
Tuuli laulaa meidät uneen,
jos ei laula lintunen.
Voi sinua Silmusuu.
Liian suureen kainalooni tuu.
On ikäväsi muisto vaan,
kun pääsi turkkiini voit upottaa.
Painan surut käpälällä.
Ja peitän metsänvihreällä.
Metsä ottaa meidät syliin, kantaa sammal,
kuusi suojansa antaa.
Tuuli laulaa meidät uneen,
jos ei laula lintunen.
Voi sinua Silmusuu.
Liian suureen kainalooni tuu.
Sintti Silmusuu
(Karsikas)
Kovin omituista
Linnut kurkkii puista
Oravatkin sitä tuijottaa
Eihän ole hassu, vaikka onkin nassu
pyöreä kuin taivaan täysi kuu
Silmusuu, Sintti Silmusuu
Nimensä hän unohtaa joskus
Silmusuu, hän on Silmusuu
Nenänpäänsä on iso kirsikka,
vaan suu on kuin pieni silmu puun
”Kovin omituista”
kuiske kuuluu suista
“kuka on tuo pieni pörröpää?”
Kovin omituista
eihän sen jutuista
tai hännän päästä kukaan kinni saa
Silmusuu, Sintti Silmusuu
Nimensä hän unohtaa joskus
Silmusuu, hän on Silmusuu
Nenänpäänsä on iso kirsikka,
vaan suu on kuin pieni silmu puun
Kovin omituista
Ei Sintin jutut luista
vaikka hyvin muita kuuntelee
Kovin omituista
ei ikäänsäkään muista,
kolme vuotta vaiko kymmenen
Silmusuu, Sintti Silmusuu
Nimensä hän unohtaa joskus
Silmusuu, hän on Silmusuu
Nenänpäänsä on iso kirsikka,
vaan suu on kuin pieni silmu puun
Kovin omituista
linnut kurkkii puista
oravatkin aina tuijottaa
Kovin omituista
kuiske kuuluu suista
Sehän on se Sintti Silmusuu
Kirjaimia kaksi
(Karsikas)
Piirrän viivan, piirrän kaksi
Muuttuu viivat tarinaksi
Piirrän viivan, piirrän kaksi
Ne muuttuu tarinaksi
Piirrän viivan, piirrän kaksi
Muuttuu kuvat kirjaimiksi
Piirrän kirjaimia kaksi
Ne muuttuu tarinaksi
Syntyy auringosta O
Ja tuo O mua opettaa:
On yksi suora viiva I
Se U:sta usein uneksii
Sihisee S hämärässä
T:n viiva törmää taivaaseen
Piirrän viivan, piirrän kaksi
Muuttuu viivat tarinaksi
Piirrän viivan, piirrän kaksi
Ne muuttuu tarinaksi
Piirrän viivan, piirrän kaksi
Muuttuu kuvat kirjaimiksi
Piirrän kirjaimia kaksi
Ne muuttuu harakaksi
S-I-N-T-T-T-I
Nyt yksi liikaa on
S-I-L-M-U-S-U
Taas toinen unohtuu,
Unohtuu
Piirrän viivan, piirrän kaksi
Muuttuu viivat tarinaksi
Piirrän viivan, piirrän kaksi
Ne muuttuu tarinaksi
Piirrän viivan, piirrän kaksi
Muuttuu kuvat kirjaimiksi
Piirrän kirjaimia kaksi
Ne muuttuu omenaksi
Jälleen O mua opettaa:
N salamana leimahtaa
Ja L:n kulman takaa
M:n vuoret kurkistaa
Sihisee S hämärässä
T:n viiva törmää taivaaseen
S-I-N-T-T-T-I
Nyt yksi liikaa on
S-I-L-M-U-S-U
Taas toinen unohtuu, unohtuu
Vaan ei se haittaa,
sillä opin kirjoittamaan vihdoinkin
Piirrän viivan, piirrän kaksi
Muuttuu viivat tarinaksi
Piirrän viivan, piirrän kaksi
Ne muuttuu tarinaksi
Ikkunoiden lasisilmät
selän takana
Viemäreiden vesisuonet
tuolla alhaalla
Varjokuvahirviöitä
liikkuu kujilla
sata hammasta
on tiilimuurilla
Kun puuta puuksi luulin
se oli valetta
Sen kädet liikkuu, varsi taipuu
se tahtoo tarttua
Kummitusjunassakin olis hauskempaa
Täällä uskalla en edes aivastaa
Kun huvitusta etsin, ostin väärän piletin
Sen mielelläni vaihtaisin
Porttikongi kumahtelee
öistä melua
Roskiksetkin käyvät
kummaa keskustelua
Vaunu ajaa ohitseni
tuntosarvineen
Tuhat silmäparia
mua seurailee
Kummitusjunassakin olis hauskempaa
Täällä uskalla en edes aivastaa
Kun huvitusta etsin, ostin väärän piletin
Sen mielelläni vaihtaisin
Vatsa kurnii, mouruaa
Se ei ole harhaa
Kun kolikolla saan
vain mustaa hattaraa
Metsän syli
(Karlström & Karsikas)
Voi sinua Silmusuu.
Liian suureen kainalooni tuu.
On ikäväsi muisto vaan,
kun pääsi turkkiini voit upottaa.
Metsä ottaa meidät syliin, kantaa sammal,
kuusi suojansa antaa.
Tuuli laulaa meidät uneen,
jos ei laula lintunen.
Voi sinua Silmusuu.
Liian suureen kainalooni tuu.
On ikäväsi muisto vaan,
kun pääsi turkkiini voit upottaa.
Painan surut käpälällä.
Ja peitän metsänvihreällä.
Metsä ottaa meidät syliin, kantaa sammal,
kuusi suojansa antaa.
Tuuli laulaa meidät uneen,
jos ei laula lintunen.
Voi sinua Silmusuu.
Liian suureen kainalooni tuu.
Sintti Silmusuu
(Karsikas)
Kovin omituista
Linnut kurkkii puista
Oravatkin sitä tuijottaa
Eihän ole hassu, vaikka onkin nassu
pyöreä kuin taivaan täysi kuu
Silmusuu, Sintti Silmusuu
Nimensä hän unohtaa joskus
Silmusuu, hän on Silmusuu
Nenänpäänsä on iso kirsikka,
vaan suu on kuin pieni silmu puun
”Kovin omituista”
kuiske kuuluu suista
“kuka on tuo pieni pörröpää?”
Kovin omituista
eihän sen jutuista
tai hännän päästä kukaan kinni saa
Silmusuu, Sintti Silmusuu
Nimensä hän unohtaa joskus
Silmusuu, hän on Silmusuu
Nenänpäänsä on iso kirsikka,
vaan suu on kuin pieni silmu puun
Kovin omituista
Ei Sintin jutut luista
vaikka hyvin muita kuuntelee
Kovin omituista
ei ikäänsäkään muista,
kolme vuotta vaiko kymmenen
Silmusuu, Sintti Silmusuu
Nimensä hän unohtaa joskus
Silmusuu, hän on Silmusuu
Nenänpäänsä on iso kirsikka,
vaan suu on kuin pieni silmu puun
Kovin omituista
linnut kurkkii puista
oravatkin aina tuijottaa
Kovin omituista
kuiske kuuluu suista
Sehän on se Sintti Silmusuu
Kirjaimia kaksi
(Karsikas)
Piirrän viivan, piirrän kaksi
Muuttuu viivat tarinaksi
Piirrän viivan, piirrän kaksi
Ne muuttuu tarinaksi
Piirrän viivan, piirrän kaksi
Muuttuu kuvat kirjaimiksi
Piirrän kirjaimia kaksi
Ne muuttuu tarinaksi
Syntyy auringosta O
Ja tuo O mua opettaa:
On yksi suora viiva I
Se U:sta usein uneksii
Sihisee S hämärässä
T:n viiva törmää taivaaseen
Piirrän viivan, piirrän kaksi
Muuttuu viivat tarinaksi
Piirrän viivan, piirrän kaksi
Ne muuttuu tarinaksi
Piirrän viivan, piirrän kaksi
Muuttuu kuvat kirjaimiksi
Piirrän kirjaimia kaksi
Ne muuttuu harakaksi
S-I-N-T-T-T-I
Nyt yksi liikaa on
S-I-L-M-U-S-U
Taas toinen unohtuu,
Unohtuu
Piirrän viivan, piirrän kaksi
Muuttuu viivat tarinaksi
Piirrän viivan, piirrän kaksi
Ne muuttuu tarinaksi
Piirrän viivan, piirrän kaksi
Muuttuu kuvat kirjaimiksi
Piirrän kirjaimia kaksi
Ne muuttuu omenaksi
Jälleen O mua opettaa:
N salamana leimahtaa
Ja L:n kulman takaa
M:n vuoret kurkistaa
Sihisee S hämärässä
T:n viiva törmää taivaaseen
S-I-N-T-T-T-I
Nyt yksi liikaa on
S-I-L-M-U-S-U
Taas toinen unohtuu, unohtuu
Vaan ei se haittaa,
sillä opin kirjoittamaan vihdoinkin
Piirrän viivan, piirrän kaksi
Muuttuu viivat tarinaksi
Piirrän viivan, piirrän kaksi
Ne muuttuu tarinaksi
torstai 13. toukokuuta 2010
Aurinkoinen Sintti Silmusuu
Toukokuun Olivia-lehdessä on aurinkoinen arvio Sintti Silmusuu -levystä. Myös uusimmasta Koululaisesta ja Leppiksestä löytyy hauskat arviot.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
